Mustarastaan matkassa

Juttelin ystävieni kanssa itsenäisyyspäivän juhlamenoista. ”Meidän kunnassa lasketaan seppeleet kaikille hautausmaille, sytytetään kynttilät, kirkossa pidetään juhlamessu, on juhlalounas ja perinteisiä puheita.” Pohdimme miksi itsenäisyyspäivän juhlimisen pitää olla niin kamalan ankeaa ja miksi aina muistellaan sota-aikoja? Voisiko olla vaihteeksi jotain muuta, edes tällaisena juhlavuonna? Meistä suomalaisista puhutaan edelläkävijöinä. Meillä on sopivasti kaikkea ja maassamme on paljon hyvää. Mutta takertuminen menneeseen ei tuo meille parempaa huomista. Itsenäisyyden saavuttamiseksi on tehty valtavia uhrauksia, joiden seurauksia kannamme edelleen mukanamme mm. sulkeutuneisuuden ja osattomuuden kokemuksina. Suomi on uudistusten äärellä: terveyspalvelut muuttuvat, osallistuminen muuttuu, liikenne muuttuu, ruoka muuttuu, elinkeinot muuttuvat. Työ muuttuu. Muutokset ovat nopeampia kuin mihin hallinnon uudistumiskyky yltää. Ison laivan kääntyminen on muutenkin hidasta, nyt sen h

Taas on tullut vastaan tilanteita, joissa omasta työnhausta täytyy kertoa. Olivatpa keskustelukumppanit vanhoja tuttuja tai uusia kohtaamisia, olisi aina kauhean kiva osata kertoa mitä tekee elämässään. Huomasin viime viikonloppuna, että minun oli vaikea pukea oma osaamiseni järkeväksi ja ymmärrettäväksi lauseeksi. Osaan niin paljon! Miten sen kaiken saisi mahdutettua yhteen ilmaisuun? Pohdinnan jälkeen totesin, että on valittava tähtäimeen vain ne asiat ja teemat, joiden parissa haluan työskennellä. Muuten pyrkiminen juuri niihin tehtäviin on hankalaa. Jos en itse osaa muotoilla mitä haluan, miten joku toinenkaan? Väitän olevani generalisti, eli yleistä FM-titteliä kantava ihminen, jolla on ziljardi vaihtoehtoa työelämässä. Hammaslääkärillä on vähemmän, niin ainakin kuvittelen. Kouluajoilta muistan taulukon, jossa kuvattiin työurien mahdollisia vaihtoehtoja. Se muistui mieleeni tätä tekstiä kirjoittaessa: Koulutuksen ansiosta, tai joskus siitä huolimatta, saattaa päätyä kiinn

Aina vuoden pimeimpään aikaan alkaa tehdä mieli matkustaa Italiaan. En tiedä millainen talvi siellä on, mutta oletan että valoisampi ja vähemmän kylmä kuin Suomessa. Kaipaan valoa, hyvää ruokaa ja suloista joutilaisuutta - stressivapaata elämää. TE- toimisto muisti minua taas yhdellä selvityspyynnöllä. Ne ovat kovasti aktivoituneet sitten viime asioinnin, tuntuu että jatkuvasti saan olla selvittämässä milloin mitäkin. Kelailin tänään nykyistä työttömyysjaksoani, pohdin miksi tuntuu niin syylliseltä, kuin olisin oikea pahantekijä! Muutin vuosi sitten syyskuussa uuteen asuntoon. Asetuin taloksi kevyesti, purin vain välttämättömimmät tavarat, huonekalut ja astiat. Noin 2/3 kaikesta omaisuudestani kiikutin  pahvilaatikoissa suoraan  vintille. ”Tämä on vain väliaikaisasunto, asun tässä muutaman kuukauden, kunnes löydän uuden työn ja muutan sen perässä pois”. Palattuani kesän jälkeen takaisin kotiin tajusin, että juhlin väliaikaisasuntoni ensimmäistä vuosipäivää. Päätin asettua talo

Ystäväni kysyvät minulta usein mielipidettä ja neuvoa työhakemusten valmistelemiseen, CV:n muotoilemiseen tai yhteydenottotapoihin kiinnostavaa yritystä kohtaan. Olin jo aiemmin pohtinut yhteistä kokoontumista näiden teemojen äärelle ja syyskuussa saimme lopulta sovittua ajankohdan. ”Otin muuten lomapäivän tapaamistamme varten, nähdään siis Helsingissä!” Kun opiskelukavereilta löytyy tämän tason sitoutumista oman porukan ”urapäiviin”, ei voi kuin nostaa hattua. Ja samaan hengenvetoon todeta, että urasuunnittelu, urakehitys ja työllistymisasiat ovat meille nuorille aikuisille tosi tärkeitä juttuja. Vakituiselta vaikuttaneet työsuhteet eivät ehkä olekaan niin vakituisia ja kukaan meistä ei koe olevansa erityisen turvassa. Tuttujen ihmisten kanssa on hyvä ruotia arkojakin aiheita, kuten palkan suuruutta. Oli huojentavaa kuulla, että määritimme oman osaamisemme arvon hyvinkin samalle tasolle. Keskustelusta sai rohkeutta kertoa reilusti palkkatoiveensa sitä kysyttäessä, raha-as

Prismassa hylly kuin hylly jatkuu kymmeniä metrejä. Leikkelehylly, maitotuotehylly ja keksihylly. Olen miettinyt keitä varten keksihyllyt ovat, keille on vaikeaa kävellä siitä ohi sen enempiä vilkuilematta? Jos minä kaipaan herkkuja, päädyn yleensä aina suolaiseen vaihtoehtoon. Minua ei sokeri juurikaan koukuta ja pystyn välttelemään houkutuksia. Tai näin olin luullut, kunnes menin töihin. Keksit kutsuvat kaikkia kahdeksan tunnin työpäivän uuvuttamia, liian vähän nukkuneita ja liikkuneita ihmisiä. Meitä, jotka istumme aamulla autossa, päivällä töissä, lounaalla, palavereissa ja kotimatkalla taas autossa. Meitä, jotka emme ehdi mennä iltakymmeneltä nukkumaan, sillä halutaan vielä hetki omaa aikaa, katsoa vielä tämä ohjelma, tai lukea vielä vähän. Meitä, joilla ei ole voimia lähteä työpäivän jälkeen liikkumaan, vaan illasta selvitään kaavalla: ruokaa, sohvalle ja nukkumaan. Me kaikki tiedämme oikein hyvin, että voisimme paremmin jos a) nukkuisimme enemmän b) liikkuisimme ene

Kesä on hankalaa aikaa työnhakijalle. Töiden haku kun ei ole projekti, joka päättyy heinäkuun 10. päivä ja jonka jälkeen alkaa autuas neljän viikon vapaus. Ei, vaan se on päättymätön sarja tehtäviä, jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta ja stressiä. Jos ei paljon niin ainakin vähän.  Oma kesäni kuluu toimistohommissa tehtaan jätevedenpuhdistamoa ikkunasta ihaillen (mikä on huomattava parannus entiseen huoneeseen, jossa ei ollut ikkunaa ollenkaan) ja myönnän muistelevani viime kesää tietyllä kaiholla. Silloin töitä ei ollut ja saatoin tehdä jotain aivan muuta. Tässä parhaimmat vinkkini niille, jotka tuskailevat oman työnhakunsa tai sen aloittamattomuuden kanssa: 1. Pidä lomaa Koko Suomi menee kiinni heinäkuussa. Voit ihan rauhassa painaa juhannuksen jälkeen Ellun kana -vaihteen päälle ja vetäytyä riippumattoon lukemaan lempikirjaasi. Kukaan työnantaja, TE-toimisto, tai headhunter ei tule heinäkuussa vaatimaan sinulta yhtään aktiivisuutta, yhteydenot