Kevät tuo aina muutoksen. Kaikki alkaa taas alusta ja jotain päättyy. Kasvukauden tuoksu on ulkona nyt huumaavimmillaan: lehdet kasvavat puihin hurjaa vauhtia ja aurinko lämmittää ihanasti. Tämä kevät on ollut myös poikkeuksellisen kylmä – ja minun kevääni poikkeuksellisen väsynyt. Viimeiset kaksi kuukautta on ollut todella välinpitämätön olo, saamattomuus sekä aloitekyvyttömyys ovat vallanneet alaa. Tukijoukkoni ovat kannustaneet, että eihän tuossa ole mitään ihmeellistä, kun olet ollut niin työteliäs työnhakija koko talven. Jokainen tarvitsee välillä lepoa. Miksi kevät niin väsyttää? Johtuuko se siitä, että pitkän ja pimeän talven ponnistelee ollakseen energinen ja jaksaakseen päivästä toiseen? Sitten keväällä, kun aurinko alkaa taas paistaa, voimavarat loppuvat. Tulee raja vastaan, ei voi loputtomasti parantaa suoritusta. Siksikö kaikki trooppiset kasvit kuolevat keväällä pois, vaikka ne olisivat sinnitelleet koko talven elossa? (R.I.P. avokado.) Ja siksikö vanhainkoteihin vapa
Ajatuksia, ihan vaan omasta elämästä.