Siirry pääsisältöön

Musta aukko vuorokaudessa


Aurinko paistaa kutsuvasti verhojen läpi ja herätyskello näyttää aamuneljää. Ei siis vielä, voin kääntää kylkeä. Kun kello viimein pirisee seitsemän korvilla, tekisi mieli jäädä peiton alle. Mutta se ei käy, sillä päivissäni on nykyään aikatalu jota on noudatettava – mikäli mielii saada palkkapäivänä muiston tililleen.

Uni puhuttaa tällä hetkellä paljon. Eräs asiantuntija (en enää muista missä haastattelussa) sanoi, että ihmisten terveiden elämäntapojen valikoimasta puuttuu enää kunnon lepo, sillä ravitsemus ja liikunta alkavat olla jo hyvin tiedostettuja terveyden edistäjiä. Lepääminen ja nukkuminen on hektisessä maailmassa vaikeutunut ja siksi se onkin nyt hyvä kaupallistaa ja nostaa uudeksi trendiksi!

Asiantuntijatyö samoin kuin töiden hakeminenkin on pelkkää aivotyötä. Työ koostuu ajatusten oikeanlaisesta asettelusta, tietojen koostamisesta, kokonaisuuksien näkemisestä ja ymmärtämisestä. Fyysinen kuormitus on olematonta: lähinnä staattista paikallaan oloa ja istumista, joka altistaa kaikille mahdollisille terveyshaitoille tuki- ja liikuntaelinvammoista aina korkeaan verenpaineeseen ja kolesteroliin. Oletteko koskaan ajatelleet, kuinka nopeasti verisuoni menee tukkoon kun painaa sormella ranteesta? Tai kun lääkärissä mitataan verenpaine? Aika nopeasti, ja tuntuu kurjalta. Lantiossa kulkee ihmisen isoimmat verisuonet ja kun istuu, ne ovat koko ajan osittain tukossa. Tämä vaikeuttaa aineenvaihduntaa ja estää esim. veressä kiertäviä rasvoja kulkemasta alaraajoihin, jolloin ne alkavat pikkuhiljaa kerääntyä vyötärölle. (Tähän toki liittyy myös se, että energiaksi tarkoitettuja rasvoja ei tarvita lihasten käyttöön, sillä istuessa kehon suurimpia lihaksia ei tarvita yhtään mihinkään.) Tämän kaiken luin yliopistolla jostakin tiedelehdestä ja YLEn sivuilta hain muistinvirkistystä.

Aivojen kuormittumista ja lihasryhmien passiivisuutta, siinä minun ja monen muun perus työpäivä. Jos ei iltaisin lähde liikkumaan niin uni alkaa kärsiä jo pelkästä elämän apaattisuudesta. Mutta myös kierroksilla käyvät ajatukset heikentävät unen laatua ja aikaisen töihinlähdön vuoksi ei saa useinkaan nukkua tarpeeksi. Erityisesti näin kesäaikana uni lyhynee, kun päivä on pitkä ja kirkas, ja illalla ei väsytä. Mutta olen sitä mieltä, että kesällä voi ja on luonnollista nukkua vähemmän kuin talvella; juurikin auringon tuoman valon ansiosta.

Minä tarvitsen pitkät yöunet ollakseni levännyt. Tiedän tarkalleen optimaalisen yön pituuden ja työttömänä sen saavuttaminen ei yleensä ollut mikään ongelma. Nyt kun tekee töitä leimauslätkän (eli kellokortin) kanssa, unesta tulee nähtävästi se josta nipistää ensimmäisenä. Tunnen oloni edesvastuuttomaksi itseäni kohtaan: miksen pysty pitämään kiinni järkevästä unirytmistä, jolla takaisin jaksamisen töissä ja vapaa-ajalla, tai esimerkiksi turvallisuuden liikenteessä?

Kuuntelin eräällä automatkalla radio-ohjelmaa univajeesta ja sen aiheuttamista haitoista. Tiesin jotakuinkin kaiken mitä ohjelmassa kerrottiin, mutta siitä huolimatta se herätteli hyvin miettimään omaa jaksamistaan ja sitä, mihin olisi syytä priorisoida. Oman unen riittävyys on helppo tarkistaa: jos aamulla väsyttää, silloin pitäisi nukkua enemmän. Ohjelmassa kerrottiin eri iässä tapahtuvia unen muutoksia: yksivuotias nukkuu 2/3 päivästään, koska oppimista on niin paljon ja oppiakseen aivot tarvitsevat unta. Teini-iässä unirytmi siirtyy jopa kolme tuntia myöhemmäksi ja lisäksi pitkä unen tarve liittyy keskushermoston kehitykseen. (Miksi kouluun ja töihin pitää mennä 8-9 välissä aamulla?) Iän myötä uni pitenee mutta laatu heikkenee – siksi isälläni ei vaikuta olevan minkään valtakunnan ongelmia nukkua viikonloppuisin useammat torkut ja mennä silti ihmisten ajoissa illalla nukkumaan. Kadehdin häntä välillä.

Elämääni kadessa viikossa hiipinyt univaje on tuhonnut keväällä varsin hyvin edenneen sokeripaaston. Yhdistän makeanhimon väsymykseen, sillä väsyneenä kaipaa nopeaa energiaa. Ja makeasta sitä saa, kunnes verensokeri taas laskee yhtä nopeasti kuin on noussutkin ja nälkä palaa pikavauhtia takaisin. Huomasin selittäväni itselleni kaupassa, että olen ansainnut nämä suklaakaurakeksit, sillä olenhan aloittanut työt ja töissä on raskasta. Vaadin palkintoja raatamisestani. Aamen.

Ainoa mahdollisuus unen parantamiseksi on tehdä töitä sen laadun eteen. Stressi ja huolet pitää käsitellä jo päivällä ja erilaiset mindfullness- ja rentoutumistekniikat, jooga ja muu liikunta ovat kovaa valuuttaa unen laadun varmistamiseksi. Ihminen on kokonaisuus; me kaipaamme mielekästä aivoja haastavaa tekemistä, liikettä keholle, ravitsevaa ruokaa ja lepoa.

Jos tajuaisimme unen arvon ja levänneen olon merkityksen, niin varmasti panostaisimme lepoon aivan eri tavalla kuin nyt teemme. Eli kannattaa havahtua, kun ensi kerralla löytää itsensä meikkiosastolta lukemasta silmänympärysvoiteiden virkistävistä ominaisuuksista – löytyisikö ratkaisu tummiin silmänalusiin jostain muualta kuin purkista?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Sutkautuksia

Nonniin. Keväinen keuhkotauti saavutti minutkin herran vuonna 2022, joskaan kyseessä ei ollut korona vaan jokin muu erittäin epämiellyttävä puheeäänen ja voimat vievä tauti. Se oli viimeinen kannustin, suorastaan tarjottimella eteen tuotu vaihtoehto, ladata maksullisen podcast-palveluntarjoajan ilmainen 2 viikon tutustumisjakso ja uppoutua Antti Holman uuden podcastin pariin aina niinä hetkinä, kun en yskinyt keuhkojani pihalle mykkyrässä lattialla tai ollut unessa.  Onpa sillä Holmalla kivoja sutkautuksia ja näkemyksiä! Jäin pohtimaan mikä on nykyään se kanava, jonne voisi itse suoltaa omasta mielestään hauskoja sutkautuksia ilman painetta olla asiallisen tarkka tai muuten pätevä. Twitterkin on lähinnä pelottava ammatillisen pätemisen paikka, ei sinne kehtaa kirjoittaa mitään omia persoonallisia ajatuksiaan. Eikä huvita, aina kun sinne erehtyy menemään niin silmille ryöpsähtää jokin makaaberi metsäkeskustelu tai vähemmistöjen oikeustaistelu-ketju. Aina on kaikki huonosti ja lukijalle

Urasuunnittelua

Ystäväni kysyvät minulta usein mielipidettä ja neuvoa työhakemusten valmistelemiseen, CV:n muotoilemiseen tai yhteydenottotapoihin kiinnostavaa yritystä kohtaan. Olin jo aiemmin pohtinut yhteistä kokoontumista näiden teemojen äärelle ja syyskuussa saimme lopulta sovittua ajankohdan. ”Otin muuten lomapäivän tapaamistamme varten, nähdään siis Helsingissä!” Kun opiskelukavereilta löytyy tämän tason sitoutumista oman porukan ”urapäiviin”, ei voi kuin nostaa hattua. Ja samaan hengenvetoon todeta, että urasuunnittelu, urakehitys ja työllistymisasiat ovat meille nuorille aikuisille tosi tärkeitä juttuja. Vakituiselta vaikuttaneet työsuhteet eivät ehkä olekaan niin vakituisia ja kukaan meistä ei koe olevansa erityisen turvassa. Tuttujen ihmisten kanssa on hyvä ruotia arkojakin aiheita, kuten palkan suuruutta. Oli huojentavaa kuulla, että määritimme oman osaamisemme arvon hyvinkin samalle tasolle. Keskustelusta sai rohkeutta kertoa reilusti palkkatoiveensa sitä kysyttäessä, raha-as

Suomi 100 - edelläkävijyyttä vai menneissä kieriskelyä?

Juttelin ystävieni kanssa itsenäisyyspäivän juhlamenoista. ”Meidän kunnassa lasketaan seppeleet kaikille hautausmaille, sytytetään kynttilät, kirkossa pidetään juhlamessu, on juhlalounas ja perinteisiä puheita.” Pohdimme miksi itsenäisyyspäivän juhlimisen pitää olla niin kamalan ankeaa ja miksi aina muistellaan sota-aikoja? Voisiko olla vaihteeksi jotain muuta, edes tällaisena juhlavuonna? Meistä suomalaisista puhutaan edelläkävijöinä. Meillä on sopivasti kaikkea ja maassamme on paljon hyvää. Mutta takertuminen menneeseen ei tuo meille parempaa huomista. Itsenäisyyden saavuttamiseksi on tehty valtavia uhrauksia, joiden seurauksia kannamme edelleen mukanamme mm. sulkeutuneisuuden ja osattomuuden kokemuksina. Suomi on uudistusten äärellä: terveyspalvelut muuttuvat, osallistuminen muuttuu, liikenne muuttuu, ruoka muuttuu, elinkeinot muuttuvat. Työ muuttuu. Muutokset ovat nopeampia kuin mihin hallinnon uudistumiskyky yltää. Ison laivan kääntyminen on muutenkin hidasta, nyt sen h