Siirry pääsisältöön

Työnhakijan kesä


Kesä on hankalaa aikaa työnhakijalle. Töiden haku kun ei ole projekti, joka päättyy heinäkuun 10. päivä ja jonka jälkeen alkaa autuas neljän viikon vapaus. Ei, vaan se on päättymätön sarja tehtäviä, jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta ja stressiä. Jos ei paljon niin ainakin vähän. 

Oma kesäni kuluu toimistohommissa tehtaan jätevedenpuhdistamoa ikkunasta ihaillen (mikä on huomattava parannus entiseen huoneeseen, jossa ei ollut ikkunaa ollenkaan) ja myönnän muistelevani viime kesää tietyllä kaiholla. Silloin töitä ei ollut ja saatoin tehdä jotain aivan muuta. Tässä parhaimmat vinkkini niille, jotka tuskailevat oman työnhakunsa tai sen aloittamattomuuden kanssa:

1. Pidä lomaa

Koko Suomi menee kiinni heinäkuussa. Voit ihan rauhassa painaa juhannuksen jälkeen Ellun kana -vaihteen päälle ja vetäytyä riippumattoon lukemaan lempikirjaasi. Kukaan työnantaja, TE-toimisto, tai headhunter ei tule heinäkuussa vaatimaan sinulta yhtään aktiivisuutta, yhteydenottoa tai follow-up -viestiä; kaikki muutkin ovat lomalla.

Kesäloma oli ehkä viime vuoden paras ratkaisu. Aivot saivat lepoa, sain tehdä mitä ikinä halusin ja reissata minne mielin. Olin leireillä, ystävien häissä, sairastin erittäin rajun kuumetaudin (muistelen edelleen kunnioituksella) ja nautin kesästä. Kun elokuu koitti, alkoivat ajatukset pikkuhiljaa palata työnhaun pariin ja siihen oli myös käyttää energiaa. Loma oli tehnyt tehtävänsä.

Kenellä työssäkäyvällä on mahdollista lomailla kuusi tai seitsemän viikkoa kesällä? Ei kellään (opettajia ei lasketa). Joten nauti vapaa-ajasta, velvollisuudet kyllä odottavat.

2. Pidä yhteystietolistaa

Kun olet yhteydessä kiinnostaviin organisaatioihin työpaikan toivossa tai haet ilmoituspaikkoja (ent. avoimet työpaikat), kannattaa kirjata ylös kenen kanssa olet ollut yhteyksissä ja milloin. Tämän voi tehdä muistivihkoon tai pro-meiningillä exceliin. Minulla on ollut käytössä molemmat: vihko palveli aluksi hyvin, mutta mitä enemmän yhteydenottoja tuli, sitä vaikeampaa oli löytää edellisen keskustelun muistiinpanoja. Erityisesti päivämäärät olin aina unohtanut laittaa ylös. Sitten siirryin exceliin, jossa järjestys pysyy vähän parempana. Minun listani sisältää seuraavat sarakeotsikot:

  • Päiväys
  • Työpaikan nimi
  • Yhteyshenkilön nimi
  • Titteli
  • Puhelinnumero
  • Sähköposti
  • Yhteydenottotapa (sähköposti vai soitto)
  • Uusi kontakti (sovittiinko milloin olet seuraavan kerran yhteydessä?)
  • Kommentit (mitä tahansa huomioita, esim. "iloinen / nyrpeä ihminen puhelimen päässä")

Mikäli kesäloma onnistuu hyvin, muistista on iloisesti pyyhkiytynyt kaikki työnhakuun liittyvät pikkuasiat elokuuhun mennessä. Silloin on todella kiva juttu, jos voi jostain tarkistaa mihin vaiheeseen hommat jäivät juhannuksen alla. Oheista listaa kutsutaan yrityksissä myös CRM:ksi eli Customer Relationship Management  -menetelmäksi. Tämän tiedon poimin Kumouksen työnhakukurssilta :) 

3. Tee 60 %:sta työviikkoa

Lomalta palatessa ei tarvitse aloittaa sata-lasissa työnhakua ja näännyttää itseään viikossa epätoivon partaalle. Olet vapaa työskentelemään vaikka 4 tuntia päivässä tai kolmena päivänä viikossa. Voit itse päättää sopivat työskentelyajat ja edistää työpaikan löytymistä sen verran kuin sinusta tuntuu hyvältä. Koneita voi käynnistellä maltillisesti ja nauttia vielä kesäsäistä. Muista hymyillä joka aamu vessan peilistä katsovalle ihmiselle ja muistuta häntä, että työssäkäyvillä ei ole mahdollisuutta tällaiseen vapauteen.

4. Palkitse itsesi

Kun olet lähettänyt erityisen tärkeän työhakemuksen, saanut pitkään odottaneen tehtävän hoidettua (esim. puhelinsoitto), tai päivittänyt CV:si uuteen uskoon, muista palkita itsesi. Palkinnon ei tarvitse olla makeaa syötävää, vaan sen tulee olla juuri sinulle mieluisa asia: aikaa kunnon urheilutreenille, ilta elokuvissa, konserttielämys tai kalareissu.

Työnhakijana helposti unohtuu rennot kahvitauot tai muut hengähdyshetket, jotka taas työpaikalla ovat arkipäivää. Omat saavutukset on tärkeää tunnistaa ja niistä on syytä iloita. Minusta aivan parasta on saada viivata tehtävälistalta valmistuneet asiat yli ja lähteä illaksi Lindy Hop -treeneihin. :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Diilausta

Parvekkeellani järjestetyillä vohvelikutsuilla kyselin työpaikkakuulumisia ystävältäni. Hän oli juuri aloittanut uudessa työssä. Hektistä oli ollut; puolen viikon työmatka Eurooppaan heti toisesta työpäivästä lähtien ja paljon yleistä haltuunottamista – kuten ensimmäisinä päivinä ja viikkoina yleensä on. Elämässä on pitänyt tehdä muutoksia töiden alkaessa opintojen päätteeksi: lapselle haettiin hoitopaikkaa ja gradun viimeistelylle on asetettu selvä takaraja.

On mahtava jakaa töidensaantikuulumisia! Ja mahtavaa on myös se, että ystäväni on minun diilaamassani työpaikassa. Eikä ollut ensimmäinen vaan toinen ihminen, jolle olen voinut tällaisen tilaisuuden tarjota (tämän vuoden kuluessa).

Oman työttömyyteni aikana mietin välin raivostuneena ja välin syvästi ikävöiden ihmisiä, jotka diilailevat työpaikkoja tutuilleen. Voi kun minunkin kohdalleni sattuisi sellainen onnenpotku! Ei sattunut. Mutta kaksi vuotta myöhemmin tilanne muuttui ja suunta vaihtui: minä olinkin se, joka pääsi välittäm…

Opiskelua, sarjamonogamiaa ja sisustamisen perusteita

Täytin kolmekymmentä vuotta. Kuulostaa paljolta ja tuntuu vähältä - onneksi näin päin. Ikäkriisin sijaan olen potenut viime aikoina kaikenlaisia muita kriisejä, toiset suurempia ja toiset pienempiä. Juhlistin tasavuosia ystävien kanssa ja pidin juhlissani myös juhlapuheen. Tämänkertainen blogipostaus nojaakin vahvasti tuon puheen sisältöön, siinä pohdin aikuisuutta.
Aikuisuus, mitä se on? Jotakin mikä läiskähtää kasvoille valmistumisen jälkeen ja josta paluuta ei ole? Sen jälkeen on luvassa vain vanhuutta ja seniliteettiä, hyvästi nuoruus!

Aikuisuudessa on monta hieman pelottavaa aspektia ja ainakin minua ne vaivaavat tasaisin väliajoin: pitäisi menestyä, olla onnellinen, vakiintua, pitää huolta itsestä, tehdä töitä intohimoisesti, nukkua riittävästi ja pärjätä omillaan. On valtavasti yhteiskunnan asettamia piilo-odotuksia, jotka tulevat vastaan kuin varkain. En ole ajatuksineni kuitenkaan yksin: tammikuu oli minulle podcastien luvattu kuukausi ja Päivystävät Dosentit iskivät monella…

Kiltit tytöt, eksyneet pojat

Siemailin kaakaotani meluisassa pubissa perjantai-iltana. Olin etsinyt paikan eniten tyhjästä pöydästä ja kirjoittelin seuraavan viikon työjuttuja muistivihkooni. Ympärillä olevat ihmiset alkoivat olla jo aika humalassa ja väkeä tuli koko ajan lisää myös meidän pöytämme ympärille. Koitin kadota taustaseinään, olla kuin en olisikaan. Ja sitten viereinen pariskunta aloitti keskustelun, jota en voinut olla kuulematta.

Nainen aloitti ystävällisesti ja rakentavasti kertomaan poikaystävälleen, miten oli kokenut hänen käytöksensä loukkaavaksi jossain sosiaalisessa tilanteessa menneellä viikolla. Hän pystyi hyvin kuvailemaan miltä hänestä oli tuntunut ja miksi, eikä ilmassa roikkunut aiheettomia syytöksiä tai ilkeää piikittelyä. Mitä teki mies? Istui hetken hiljaa, sitten kielsi kaiken, "no mutta mitä sä nyt yhdestä vitsistä" ja lopuksi nousi ylös ja tokaisi että taitaa lähteä toiseen paikkaan toisten kavereiden kanssa istumaan iltaa.

Kiehuin. Kiehuin todella pahasti. Tein itsekin l…