Parvekkeellani järjestetyillä vohvelikutsuilla kyselin työpaikkakuulumisia ystävältäni. Hän oli juuri aloittanut uudessa työssä. Hektistä oli ollut; puolen viikon työmatka Eurooppaan heti toisesta työpäivästä lähtien ja paljon yleistä haltuunottamista – kuten ensimmäisinä päivinä ja viikkoina yleensä on. Elämässä on pitänyt tehdä muutoksia töiden alkaessa opintojen päätteeksi: lapselle haettiin hoitopaikkaa ja gradun viimeistelylle on asetettu selvä takaraja. On mahtava jakaa töidensaantikuulumisia! Ja mahtavaa on myös se, että ystäväni on minun diilaamassani työpaikassa. Eikä ollut ensimmäinen vaan toinen ihminen, jolle olen voinut tällaisen tilaisuuden tarjota (tämän vuoden kuluessa). Oman työttömyyteni aikana mietin välin raivostuneena ja välin syvästi ikävöiden ihmisiä, jotka diilailevat työpaikkoja tutuilleen. Voi kun minunkin kohdalleni sattuisi sellainen onnenpotku! Ei sattunut. Mutta kaksi vuotta myöhemmin tilanne muuttui ja suunta vaihtui: minä olinkin se, joka pääsi välit
Ajatuksia, ihan vaan omasta elämästä.