Elämä on välillä yhtä vuoristorataa. Vuoroin on eri kokoisia kriisejä henkilökohtaisesta aina työpaikan ja sitten maailmanlaajuisen kokoiseen, vuoroin taas on aivan ihanaa pumpulia ja auringonpaistetta ja hyvää mieltä. Olen monesti verrannut elämän kulkua sydänkäyrään: pohjalta on usein tiukka nousu suoraan huipulle ja sen jälkeen tasaantuu. (Tosin nousu voi tuntua siksikin harppaavalta, että usein kurjuuksien jälkeen mikä tahansa parannus on suuri voitto.) Tasaista vaihetta on ehkä vaikea huomata juuri siksi, että se on niin tasainen. Helpommin mieleen piirtyvät voimia ja energiaa kuluttavat kamppailut, henkiset taistelut oman jaksamisen kanssa tai fyysiset ponnistelut vaikkapa onnettomuuden tai sairauden jälkeen; ne ovat voimainkoitoksia. Kamppailut toimivat myös vedenjakajina vanhalle ja uudelle elämälle: isot haasteet muovaavat ihmistä ja ajattelua uuteen suuntaan, eikä paluuta vanhaan enää ole. Media tuntuu hierovan jokaisen, myös niiden jotka mediaa koittavat välttää, kasvoil
Ajatuksia, ihan vaan omasta elämästä.