Suomi 100 - edelläkävijyyttä vai menneissä kieriskelyä?

Juttelin ystävieni kanssa itsenäisyyspäivän juhlamenoista. ”Meidän kunnassa lasketaan seppeleet kaikille hautausmaille, sytytetään kynttilät, kirkossa pidetään juhlamessu, on juhlalounas ja perinteisiä puheita.” Pohdimme miksi itsenäisyyspäivän juhlimisen pitää olla niin kamalan ankeaa ja miksi aina muistellaan sota-aikoja? Voisiko olla vaihteeksi jotain muuta, edes tällaisena juhlavuonna?

Meistä suomalaisista puhutaan edelläkävijöinä. Meillä on sopivasti kaikkea ja maassamme on paljon hyvää. Mutta takertuminen menneeseen ei tuo meille parempaa huomista. Itsenäisyyden saavuttamiseksi on tehty valtavia uhrauksia, joiden seurauksia kannamme edelleen mukanamme mm. sulkeutuneisuuden ja osattomuuden kokemuksina.

Suomi on uudistusten äärellä: terveyspalvelut muuttuvat, osallistuminen muuttuu, liikenne muuttuu, ruoka muuttuu, elinkeinot muuttuvat. Työ muuttuu. Muutokset ovat nopeampia kuin mihin hallinnon uudistumiskyky yltää. Ison laivan kääntyminen on muutenkin hidasta, nyt sen hitaus vain korostuu entisestään, kun niin moni asia kaipaisi uudistusta.

Olen iloinen, että hyönteisiä saa nykyään myydä elintarvikkeina. Se on hieno muutos ja odotan jo innolla sirkka- ja toukkapihvejä härkiksen ja nyhtiksen viereen lähikaupan kylmähyllylle. On kuitenkin monta muutakin asiaa, joiden toivoisin ottavan aimo harppauksen kohti 2010-lukua, esimerkiksi:

• Perustulo
• Monimutkaisten tukijärjestelmien purkaminen
• Verotuksen uudistaminen siten, että lyhyt- ja osa-aikaisten töiden tekeminen on taloudellisesti mahdollista ja niistä voi kerryttää itselleen toimeentulon
• Äitiysloman kustannusten jakaminen sekä äidin että isän työpaikkojen kesken TASAPUOLISESTI 50:50
• Kaikki suunnittelu käyttäjälähtöiseksi, oli kyse sitten terveyspalveluista, väylä- ja liikennesuunnittelusta tai päivähoidosta
• Kotimaisille kalastajille samat tuet kuin lihateollisuudelle

Monesta listatusta asiasta voisin vaahdota hyvän tovin ja ravistella vallalla olevia käytäntöjä. Myönnän kuitenkin samaan hengenvetoon etten ole esim. verotuksen asiantuntija, enkä osaa antaa suoria neuvoja miten asiat pitäisi käytännössä hoitaa. Mutta sitä mieltä olen, että 100-vuotias Suomi voisi kaikessa kiltteydessään ja kuuliaisuudessaan ottaa vähän mallia eteläisemmistä Euroopan maista: välillä voi rentoutua tai hipoa jopa rimaa. Esimerkiksi kesäajasta luopuminen on minusta vain ilmoitusasia – mitä EU sille lopulta voi, jos täällä ei käännetä kelloja keväisin ja syksyisin?

100-vuotiaan Suomen juhlallisuudet ovat kovin perinteisiä. Niihinhän me tässä maassa nojaamme, perinteisiin. Mitä uudistuksia minä ja ystäväni sitten kaipaisimme itsenäisyyspäivän juhlintaan? Meidän mielestämme voisi vaihteeksi juhlia tulevaisuutta. 

Meistä olisi hienoa kuulla koululaisten ajatuksia omasta tulevaisuudestaan, mistä he haaveilevat, mikä on heille nyt arkipäivää. Kunnanjohtajan juhlapuheen sijaan siis luokallinen oppilaita lukemaan ikäryhmän koottuja visioita. Pk-yritysten ajatukset kiinnostavat myös, mitä he odottavat tulevaisuudelta? Vuoden nuori yrittäjä voisi pitää juhlan toisen esityksen - ei välttämättä perinteistä puhetta vaan omannäköisensä tulevaisuuskatsauksen. Kinkun ja lihapullien sijaan olisi tarjolla vaikkapa nyhtökauraa ja toukkaproteiinia sisältäviä kasvispihvejä.

Suomalaisen tutkimuksen esiin nostaminen olisi tärkeää. On tärkeää oppia näkemään missä olemme hyviä, mitä huippujuttuja maassamme tehdään. Olemme taitava, tietävä ja fiksu kansa, meistä on vaikka mihin. Paikallistason edistysaskelia on tärkeää tehdä myös tunnetuksi, olivat ne sitten pieniä tai suuria.

Hyväntekeväisyystyö tulisi tuoda esiin. On hyvä huomata, että talousmittarien lisäksi on muitakin tapoja mitata hyvyyttä ja paremmuutta. Pelkkä korkea tulotaso ei tee onnelliseksi, eikä yleensä ole maapallon kannalta edes hyvä asia. Tätä asiaa on tutkinut Simon Anholt ja vuonna 2014 julkaistussa tutkimuksessa Suomi sijoittui toiselle sijalle. Se on valtavan hieno saavutus: olemme aivan huippu kansa tuottamaan hyvää maapallolle ja itsellemme. 

Indeksivertailussa huomioitiin seuraavat kategoriat: tiede ja teknologia, maailmanjärjestys, vauraus, tasavertaisuus, terveys ja hyvinvointi. Näistä jokainen jakautuu vielä viiteen alakohtaan. Korkeita ”pisteitä” yksittäisistä kohdista Suomelle toivat muun muassa kehitysapu, ulkomaan investoinnit, tieteelliset julkaisut, Nobel-palkitut, patentit, hyväntekeväisyys sekä YK-sopimuksiin sitoutuminen. (Uusi Suomi)

Tänä itsenäisyyspäivänä voimme olla siis ylpeitä ja iloisia omista vahvuuksistamme. Niitä on paljon ja ne antavat luottamusta kohdata tulevia haasteita. Uskon, että tulevaisuuteen katsominen ei sulje menneisyyttä pois – päinvastoin. En myöskään usko, että sotiemme veteraanit olisivat halunneet meidän juhlivan jokaista itsenäisyyspäivää pää painuksissa ja apein mielin. Sen sijaan he varmasti toivoisivat meidän olevan iloisia menneiden ja nykyisten sukupolvien saavutuksista.