Taas on tullut vastaan tilanteita, joissa omasta työnhausta täytyy kertoa. Olivatpa keskustelukumppanit vanhoja tuttuja tai uusia kohtaamisia, olisi aina kauhean kiva osata kertoa mitä tekee elämässään.
Huomasin viime viikonloppuna, että minun oli vaikea pukea oma osaamiseni järkeväksi ja ymmärrettäväksi lauseeksi. Osaan niin paljon! Miten sen kaiken saisi mahdutettua yhteen ilmaisuun? Pohdinnan jälkeen totesin, että on valittava tähtäimeen vain ne asiat ja teemat, joiden parissa haluan työskennellä. Muuten pyrkiminen juuri niihin tehtäviin on hankalaa. Jos en itse osaa muotoilla mitä haluan, miten joku toinenkaan?
Väitän olevani generalisti, eli yleistä FM-titteliä kantava ihminen, jolla on ziljardi vaihtoehtoa työelämässä. Hammaslääkärillä on vähemmän, niin ainakin kuvittelen. Kouluajoilta muistan taulukon, jossa kuvattiin työurien mahdollisia vaihtoehtoja. Se muistui mieleeni tätä tekstiä kirjoittaessa:
Koulutuksen ansiosta, tai joskus siitä huolimatta, saattaa päätyä kiinnostavaan tehtävään, mutta mahdollisesti aivan eri hommiin kuin mihin on alunperin kouluttautunut. Kun mahdollisuuksia on paljon, pitää oma osaaminen tunnistaa. Ympäristötieteen maisteri tai ympäristöasiantuntija ovat aivan liian pitkiä ja maailmaa syleileviä nimikkeitä kuvaamaan omaa osaamistani - mikä olisi parempi? Muutama nukuttu yö ja olen hyvässä vauhdissa. Mutta ennen kuin timanttinen kiteytymä on valmis julkaistavaksi, kerron hieman sosiaalisten vaikutusten arvioinnista.
Ympäristöasioihin liittyy paljon yhteiskunnallisia kysymyksiä: Mitä rakennetaan minnekin (väyliä, satamia, tehtaita, kaivoksia, asuinalueita, rakennuksia), vai rakennetaanko ollenkaan, kuka saa vaikuttaa päätöksiin ja miten. Kun toteutetaan isoja hankkeita on todennäköistä, että luonnon/ ympäristön lisäksi hankealueella asuu myös ihmisiä.
Ympäristövaikutusten arviointi on lasten leikkiä verrattuna sosiaalisten vaikutusten arviointiin (SVA). YVA-puolella on mahdollista nojata olemassa olevaan tietoon esim. lajeista, muuttoreiteistä, pohjavesialueista, maaperän tilasta, muinaismuistokohteista jne. Ympäristövaikutukset tapahtuvat vasta sitten, kun maastossa alkaa rakennustyöt, mutta sosiaaliset vaikutukset alkavat heti, kun tieto hankkeesta päätyy mediaan. Näitä vaikutuksia voivat olla esim. kiinteistöjen hinnan lasku, vastustus hanketta kohtaan, alueen imagon muutos, muuttotappiot, mielenosoitukset jne. SVA:n toteuttamiseksi ei ole olemassa valmista sabluunaa, tietokantoja tai raja-arvoja: prosessi on suunniteltava hankekohtaisesti.
Sosiaalisten vaikutusten arviointi on tuoreehko (eli vasta 1970-luvulla kehitetty) metodi ja siinä on monia luonnontieteille vieraita muuttujia. Esimerkiksi ihmiset, jotka kehtaavat muuttaa mielipidettään, eivät osallistu silloin kun pitäisi vaan kaikkien aikataulujen ulkopuolella, tuottavat mielipiteitä, jotka taipuvat huonosti numeeriseksi informaatioksi ja ovat kaikin puolin vaikeasti ahdettavissa kvantitatiivisiin tutkimusmenetelmiin. Vastahakoiset sidosryhmät ovat usein koko hankkeen kimurantein osapuoli ja asetelma voi tuottaa paljon harmaita hiuksia hankekoordinaattorille. Siksi vuoropuhelu on ensiarvoisen tärkeää. Ja puhun nimenomaan vuoropuhelusta, en tiedottamisesta, kuulemisesta tai "mahdollisuudesta ilmaista mielipiteensä".
Haluan omalla työlläni edistää ympäristön ja yhteiskunnan hyvinvointia. Teen sen parhaiten suunnitteluvaiheessa, kun mitään ei ole lyöty lukkoon ja asioihin pystyy vielä vaikuttamaan. Konsulttitoimistojen lisäksi uskon, että kunnilla olisi tarvetta tämäntyyppisen osaamiselle: esim. kaupungeissa tehdään paljon täydennysrakentamista uusien asuinalueiden lisäksi. Ajatelkaa sitä herkullista tilannetta, kun 50-luvulla rakennetun kerrostalon taloyhtiön hallitus kuulee, että heidän kortteliinsa tulee kaksi uutta taloa lisää. Ehkä vammaisten palveluyksikkö, tai jopa kriminaalien tukiasuntoja. Ai kauhee! Eihän se käy! Siinä saattaa olla kaavoitusosastojen arkkitehdeillä ja insinööreillä ikävä neuvottelutaitoista asiantuntijaa, joka osaisi etsiä molempia osapuolia hyödyttäviä ratkaisuja. Pelkät pullakahvit kaavoitustilaisuudessa eivät ihan riitä.
Tällaisia tilanteita ratkaisee vuorovaikutuksen asiantuntija, joka etsii yhteistä säveltä kansalaisten ja hankkeen toteuttajan välille. Asiantuntija, joka rohkaisee kuuntelemaan ja vaikuttamaan, ja tuo menetelmäosaamista insinööripainotteisille aloille.
Huomasin viime viikonloppuna, että minun oli vaikea pukea oma osaamiseni järkeväksi ja ymmärrettäväksi lauseeksi. Osaan niin paljon! Miten sen kaiken saisi mahdutettua yhteen ilmaisuun? Pohdinnan jälkeen totesin, että on valittava tähtäimeen vain ne asiat ja teemat, joiden parissa haluan työskennellä. Muuten pyrkiminen juuri niihin tehtäviin on hankalaa. Jos en itse osaa muotoilla mitä haluan, miten joku toinenkaan?
Väitän olevani generalisti, eli yleistä FM-titteliä kantava ihminen, jolla on ziljardi vaihtoehtoa työelämässä. Hammaslääkärillä on vähemmän, niin ainakin kuvittelen. Kouluajoilta muistan taulukon, jossa kuvattiin työurien mahdollisia vaihtoehtoja. Se muistui mieleeni tätä tekstiä kirjoittaessa:
Koulutuksen ansiosta, tai joskus siitä huolimatta, saattaa päätyä kiinnostavaan tehtävään, mutta mahdollisesti aivan eri hommiin kuin mihin on alunperin kouluttautunut. Kun mahdollisuuksia on paljon, pitää oma osaaminen tunnistaa. Ympäristötieteen maisteri tai ympäristöasiantuntija ovat aivan liian pitkiä ja maailmaa syleileviä nimikkeitä kuvaamaan omaa osaamistani - mikä olisi parempi? Muutama nukuttu yö ja olen hyvässä vauhdissa. Mutta ennen kuin timanttinen kiteytymä on valmis julkaistavaksi, kerron hieman sosiaalisten vaikutusten arvioinnista.
Ympäristöasioihin liittyy paljon yhteiskunnallisia kysymyksiä: Mitä rakennetaan minnekin (väyliä, satamia, tehtaita, kaivoksia, asuinalueita, rakennuksia), vai rakennetaanko ollenkaan, kuka saa vaikuttaa päätöksiin ja miten. Kun toteutetaan isoja hankkeita on todennäköistä, että luonnon/ ympäristön lisäksi hankealueella asuu myös ihmisiä.
Ympäristövaikutusten arviointi on lasten leikkiä verrattuna sosiaalisten vaikutusten arviointiin (SVA). YVA-puolella on mahdollista nojata olemassa olevaan tietoon esim. lajeista, muuttoreiteistä, pohjavesialueista, maaperän tilasta, muinaismuistokohteista jne. Ympäristövaikutukset tapahtuvat vasta sitten, kun maastossa alkaa rakennustyöt, mutta sosiaaliset vaikutukset alkavat heti, kun tieto hankkeesta päätyy mediaan. Näitä vaikutuksia voivat olla esim. kiinteistöjen hinnan lasku, vastustus hanketta kohtaan, alueen imagon muutos, muuttotappiot, mielenosoitukset jne. SVA:n toteuttamiseksi ei ole olemassa valmista sabluunaa, tietokantoja tai raja-arvoja: prosessi on suunniteltava hankekohtaisesti.
Haluan omalla työlläni edistää ympäristön ja yhteiskunnan hyvinvointia. Teen sen parhaiten suunnitteluvaiheessa, kun mitään ei ole lyöty lukkoon ja asioihin pystyy vielä vaikuttamaan. Konsulttitoimistojen lisäksi uskon, että kunnilla olisi tarvetta tämäntyyppisen osaamiselle: esim. kaupungeissa tehdään paljon täydennysrakentamista uusien asuinalueiden lisäksi. Ajatelkaa sitä herkullista tilannetta, kun 50-luvulla rakennetun kerrostalon taloyhtiön hallitus kuulee, että heidän kortteliinsa tulee kaksi uutta taloa lisää. Ehkä vammaisten palveluyksikkö, tai jopa kriminaalien tukiasuntoja. Ai kauhee! Eihän se käy! Siinä saattaa olla kaavoitusosastojen arkkitehdeillä ja insinööreillä ikävä neuvottelutaitoista asiantuntijaa, joka osaisi etsiä molempia osapuolia hyödyttäviä ratkaisuja. Pelkät pullakahvit kaavoitustilaisuudessa eivät ihan riitä.
Tällaisia tilanteita ratkaisee vuorovaikutuksen asiantuntija, joka etsii yhteistä säveltä kansalaisten ja hankkeen toteuttajan välille. Asiantuntija, joka rohkaisee kuuntelemaan ja vaikuttamaan, ja tuo menetelmäosaamista insinööripainotteisille aloille.
Kommentit
Lähetä kommentti