Työnhaun uudet ja vanhat kanavat

Kun jää työttömäksi, yleensä ensitöiksi alkaa rumba TE-toimiston ja oman työttömyyskassan kanssa. Ne vaativat mittavan kasan erilaisia todistuksia, jäljennöksiä, selvityksiä ja liitteitä. Orastava paniikki tulevasta työnhausta voi iskeä jo tässä kohtaa, mutta ensin on hoidettava toimeentuloon liittyvät kuviot pois alta.

Väittäisin, että noin kahden kuukauden rennohkon chillailun ja ”kattelen tässä nyt ihan rauhassa ja pidän vähän lomaa” -vaiheen jälkeen, valtaosaa alkaa päämäärättömyys kyllästyttää ja työnhaku käynnistyy kunnolla. Jos joku tässä kohtaa erehtyy odottelemaan työtarjouksia TE-toimistolta, niin kerron heti ettei kannata. Niitä ei kuulu, tai jos kuuluukin niin aika harvakseltaan ja on suoranainen yllätys, jos ne sopivat omaan osaamiseesi. TE-palveluiden tehtävänä on nykypäivänä tuottaa (nimensä mukaisesti) erilaisia palveluja, kuten lisäkoulutusta, kursseja ja työpajoja, mutta varsinainen työnvälitystoimisto se ei enää ole. Ainakaan meille akateemisille. (Mutta on lisättävä, että saamani palvelu TE-toimistosta on ollut ystävällistä. Olen myös alusta asti pitänyt selvänä, että työpaikan löytäminen on ensisijassa minun tehtäväni.) 

Perinteiset työnhakukanavat

Kaikki tietävät perinteiset työnhakukanavat: te-palvelujen sivut (entinen mol.fi), monsterin, oikotien, duunitorin, kuntarekryn ja valtiolle.fi:n. Näissä kaikissa on paljon ilmoitettuja työpaikkoja, ja näin alkuvuodesta vielä normaalia enemmän. Myös kesätyöhaut on usein listattu näihin portaaleihin.

Avoimeksi ilmoitetuissa työpaikoissa on vain se ongelma, että niitä hakevat kaikki muutkin. Alasta ja tehtävästä riippuen yhtä paikkaa kohti voi olla 40-200 hakijaa. Pääkaupunkiseutua lähestyttäessä hakijamäärät nousevat ja hipovat yleensä aina 100 hakijan rajaa tai sen yli.

Yksi vaihtoehto on vuokratyöfirmat. Tunnetuimpien lisäksi löytyy erityisesti akateemisille suunnattu Academic Work. Sivusto on mielestäni hyvin tehty ja saan yrityksestä tosi positiivisen mielikuvan, mutta on todettava, että ympäristöalan paikkoja siellä ei ole viime aikoina liikkunut. Kaupallista ja teknistä alaa sitäkin enemmän. Ja koodareita, heiltä eivät työt lopu. Mutta ei profiilin tekemisestä varmaan haittaakaan ole. Sivustolle saa myös hakuvahdin kytkettyä päälle, joka auttaa kiinnostavien paikkojen huomaamisessa.

Jos olet miettinyt, missä yrityksessä tai organisaatiossa haluaisit olla töissä, niin heidän omilla sivuillaan on yleensä listattu avoimet työpaikat. Itse käyn säännöllisesti vilkuilemassa esimerkiksi suurimpien konsulttiyhtiöiden kotisivuja (usein todetakseni, että haetaan johtoportaan tyyppejä tai huippukokeneita projektipäälliköitä). Kun yritykset ilmoittavat avoimet paikat vain omilla sivuillaan, se karsii myös hakijamäärää vain niihin ”oikeasti kiinnostuneisiin”.

Miksei kaikkia paikkoja ilmoiteta valtakunnallisella te-palveluiden sivustolla? Miksi tästä kaikesta on tehty työnhakijalle niin hankalaa? Syitä on varmasti monia, mutta yksi tärkeimmistä on se, että uuden ihmisen rekrytoiminen vie ihan hillittömästi resursseja rekrytoivalta yritykseltä. Jos hakemuksia tulee kymmeniä tai satoja, niiden läpikäymiseen, haastatteluun kutsumiseen, haastatteluihin (1-3 kierrosta) ja päätöksentekoon kuluu ihan tuhottomasti työtunteja. On siis firmalle monin tavoin edullisempaa, jos se välttyy suurelta hakemusvyöryltä ja saa vain oikeasti kiinnostuneet ja parhaat hakijat hakemaan.

Sosiaalisen median kanavat

LinkedIn:in jobs-osiossa ilmoitetaan avoimia paikkoja, jotka eivät välttämättä näy esim. te-palveluiden sivuilla. Tämä karsii jo hakijoita jonkin verran, kohderyhmänä ovat LinkedIn:iin rekisteröityneet osaajat. (Jos jollekin LinkedIn on vieras foorumi, niin se on ns. ”ammatillinen facebook”, jossa voi kontaktoida työkavereiden, kollegoiden, opiskelukaverien tai muuten vain kiinnostavien ihmisten kanssa.)

Myös oman yliopistojen sivuilta löytyy akateemisille suunnattua työpaikkatarjontaa (Aarresaaren tuottama palvelu ymmärtääkseni). Jyväskylän yliopiston työelämäpalvelujen ilmoituspalsta on itselleni tutuin. Portaalissa liikkuu myös graduaiheita, työharjoitteluja sekä osa-aikatöitä, mutta myös ”tavallisia” työpaikkoja. Suodattimilla pääsee hakemaan itselleen kiinnostavimmat ilmoitukset.

Twitterissä ja Facebookissa ilmoitetaan avoimista paikoista. Kannattaa siis seurata mielenkiintoisia yrityksiä, järjestöjä ja muita potentiaalisia työnantajia, jolloin heidän rekryilmoituksena tavoittavat sinut. Facebookissa on myös monenlaisia työnhakuryhmiä (esim. ”kesätyöt_kotikaupunkisi”) ja sellaisen voi perustaa itsekin, kuten minä tein. Meillä on opiskelukavereiden kesken pieni ryhmä, jossa vinkkailemme avoimista paikoista ja juttelemme kaikesta työnhaun teemoihin liittyvästä, esim. tunteita kuumentavista rekryprosessikokemuksista. Vertaistuki on aina paikallaan!

Facebookin kanssa toimiessa on hyvä muistaa, että ohjelman taustalla pyörii varmasti useita eri algoritmejä optimoimassa juuri sinulle sopivia uutisia. Eli kaikkea mitä seuraamissasi yhteisöissä tapahtuu, ei todellakaan näytetä seinälläsi. Kannattaa siis vierailla seuraamiesi yritysten sivuilla säännöllisesti, jos haluat varmistua, että saat kiinnostavat uutiset ajallaan etkä kolmen viikon päästä.

Facebookista löytyy naisille (omasta mielestäni) aivan ihana voimautumisryhmä nimeltä Ompeluseura. Ryhmässä käydään työ- ja urakeskusteluja ja jaetaan työpaikkavinkkejä. Siellä on yli 13 000 jäsentä ja keskustelu on tosi vilkasta, positiivishenkistä ja kannustavaa. Pelkkä keskustelujen seuraaminenkin antaa jo paljon ja tsemppaa eteenpäin työ- ja ura-asioissa.

Yksi kiinnostavimmista uutuuksia työnhakukanavien kategoriassa on PIIK. Siellä osaaja (työnhakija) ja työnantajat etsivät anonyymisti tarpeisiinsa sopivaa vastinkappaletta. Vähän kuin työnhaun tinder :) Olennaisinta työnhakijalle on osata tiivistää oma osaaminen ja taidot annettujen kysymysten avulla (jotka ovat muuten tosi hyviä, laittavat todella pohtimaan!). Kun profiili on valmis, ohjelma ehdottaa työnhakijalle järjestelmästä löytyviä paikkoja. Työnantajat taas voivat käydä kurkistelemassa osaajien taitoja, saamatta kuitenkaan tietää nimeä, sukupuolta tai muitakaan henkilötietoja. Profiilin luominen oli tosi helppoa ja arvostan vaivalla tehtyjä kysymysosioita. On tosi tärkeää pysytä kiteyttämään lyhyesti oma osaaminen, omat taidot, mitä arvostan työssä, mikä minua motivoi, mitä saavutuksia minulla on ja mitä toivon esim. johtamiselta ja työpaikan kulttuurilta. Palvelu on vielä uusi ja työnantajia sekä työpaikkoja on tarjolla vähemmäkseen, mutta odotan että tulevaisuudessa PIIK lähtee oikein kunnolla nousuun!

Ulkomaille

Jos olet valmis lähtemään ulkomaille, niin ulkoasiainministeriön sivuilta voi tsekkailla kansainvälisiä uramahdollisuuksia. Tarjolla on esim. erilaisia junior-tason tehtäviä (JPO Junior Professional Officer), korkeakouluharjoitteluja, sekä muita kv-tehtäviä esim. ulkoasiainhallinnossa. Taitovaatimukset vaihtelevat tehtävän mukaan ja ne on aina kerrottu kussakin tehtävässä erikseen. Kansainvälisten järjestöjen omilta sivuilta (esim. YK:n kymmenet alajärjestöt, kv-kehityspankit, EU, WWF, CERN, jne.) löytyy myös avoimia tehtäviä, ja näitä järjestöjä on kivasti listattu Ulkoasiainministeriön nettisivuilla. 

Yhden harjoitteluohjelman hakupaperit täyttäneenä voin vinkata, että kannattaa varata hyvin aikaa lomakkeiden täyttämiseen. Kun täytettävänä on kahdeksan sivua kysymyksiä, joista moneen joudut todella tekemään taustaselvityksiä, ei kannata jättää ihan viimeiseen iltaan. Sain myös todella hyvää palvelua ministeriöstä, kun yhteyshenkilönä ollut mies soitti minulle eräänä iltana puoli seitsemältä vastatakseen esittämiini kysymyksiin. Hänestä oli ihan ok puhua työasioista siihen aikaan (kun asiaa varovasti kysyin puhelun aluksi), sillä työpäivät ovat kuulemma kiireisiä.

Ulkomaisia työpaikkoja voi etsiä myös EURES-portaalista, ja maailma.net -sivulta. Ulkomailla työskenteleviltä/ tai siellä olleilta tutuilta kannattaa myös kysyä, mitä kanavia käyttäen saisi tietää kohdemaan työpaikoista. Jos jokin maa on erityisen lähellä sydäntäsi, niin uskoisin että maassa asuvilla suomalaisilla on vähintään jonkinlainen facebook-yhteisö, jonka kautta voisi lähteä asiassa etenemään.

Puhtaasti työikäisen väestön ulkomaille suuntautumiseen en ole löytänyt mitään varteenotettavaa ohjelmaa, joka auttaisi käytännön asioissa ja työpaikan löytymisessä. Asia olisi toinen jos valmistumisesta olisi aikaa alle kaksi vuotta, tai olisin työsuhteessa, jolloin voisi harkita ns. työvaihtoa. Vapaaehtoistöihin voi lähteä esim. Allianssin nuorisovaihto-ohjelman kautta tai Fullbright stipendillä. Sääli vain, että näillä töillä on hankala maksaa opintolainaa takaisin. Eräs kiinnostava pohjoinen mahdollisuus on ollut mielessä, nimittäin Islanti. Siellä on melkeinpä työvoimapulaa, ja jos ei ole ronkeli työtehtävien suhteen, niin sinne voisi olla mahdollisuuksia lähteä.

Piilotyöpaikat, Tarvetyöpaikat

Sitten ovat ne paljon puhutut piilotyöpaikat. Tosin en aio käyttää piilotyöpaikka -termiä, vaan sanaa tarvetyöpaikka. Tämän olen oppinut Kumouksen työnhakukurssilla ja mielestäni se on kuuluttamisen arvoinen ajattelutavan muutos! (Kurssin on ollut muuten todella hyvä, voin lämpimästi suositella😊)

Tarvetyöpaikat löytyvät eri metodeilla kuin avoimeksi ilmoitetut paikat, mutta en pidä tehtävää kuitenkaan mahdottomana. Olen suuntaamassa omaa työnhakuani nyt entistä enemmän kohti näitä yritysten ja organisaatioiden vaiettuja tarpeita, ja myönnän että tuntuu aika hermostuttavalta jättää ilmoituspaikkojen haku vähemmälle huomiolle. Lupaan raportoida, kuinka tässä vielä käy!

Jotta aiheessa pääsee alkuun ja saa ideaa siitä, mihin organisaatioon olisi kiva työllistyä, kannattaa pohtia omia kiinnostuksen kohteitaan, omia arvojaan ja toiveitaan työpaikan suhteen. Itse olen tehnyt tätä pikkuhiljaa ja paljolti yritysten brändeihin ja omiin mielikuviini nojaten. (Myös PIIK-profiilin teko on tähän oiva työkalu!) Olen miettinyt, olenko kovin naiivi jos luotan mielikuviin, jotka saan yrityksen nettisivuilta (esim. nuorekas, innostunut, korostaa vihreitä arvoja, uusi tekniikka hallussa, hyödyntää sosiaalisen median kanavia viestinnässä), mutta olen päättänyt, että en ole. Eivät ne mielikuvat varmaan tyhjästä synny, voin tehdä rauhassa tiedusteluja ko. yrityksen suuntaan ja olen myös vapaa muuttamaan mielipidettäni tulevaisuudessa.

Olen lähestynyt kiinnostavia tahoja yleensä puhelimitse. Vaikka soittaminen on jännittävää, olen sitä mieltä että siinä saa ihmisestä hieman paremman kuvan, kun kuulee edes äänen ja puhetyylin. Jos en saa useista yrityksistä huolimatta ketään kiinni, saatan kysyä sähköpostilla sopivaa soittoaikaa.

Uutta ja tuntematonta yritystä lähestyessä täytyy selvittää faktoja taustalle. Mitä yritys tekee/tuottaa, minkä kokoinen se on ja mihin tehtäviin kuvittelisit itsesi sinne sopivan. On myös ihan ok ehdottaa itseäsi sellaiseen tehtävään tai toimenkuvaan, jota yrityksestä/organisaatiosta ei valmiiksi löydy. Tällöin voit paremmin perustella, miten esim. lisäät yrityksen arvoa etkä pelkästään palkkakuluja: sinulla on tarjota jotain, mitä heillä ei vielä ole ja minkä saadessaan heidän toimintansa parantuisi nykyisestä. Näiden ehdotuksien tekeminen ja tarpeiden huomaaminen vaatii aika perusteellista salapoliisityötä, jossa on hyvä hyödyntää myös omia verkostojaan.

Toivon, että tämä teksti auttaisi mahdollisimman monia suuntaamaan omaa työnhakuaan kohti uusia väyliä. Nyrkkisääntönä ja loppukaneettina voisin sanoa vielä seuraavaa:

• Jätä avoimeksi ilmoitettujen paikkojen haku vähemmälle. Hae vain, jos on oikeasti sopiva tehtävä ja kiinnostava työpaikka. Muuten käytät omaa aikaasi turhaan.
• Älä mene sieltä mistä aita on matalin, eli sinkoa mahdollisimman paljon samankaltaisia hakemuksia, vaikka se numeroina tarkasteltuna vaikuttaisi aktiiviselta toiminnalta. Käytä aikaa ja vaivaa tehdäksesi taustaselvityksiä sekä kohdetyönantajasta että omista toiveistasi.
• Älä hae paikkaa, jos ilmoitus on huono tai puutteellinen (esim. valtavat vaatimukset työntekijälle, mutta työnantajasta ei kerrota mitään). Tai vähintään soita ja kysy lisätietoja.
• Uskalla lähestyä organisaatioita, vaikka heillä ei olekaan paikkaa ilmoitettu olevan auki.
• Soittele perään, kysy prosessin etenemisestä ja aikataulutuksesta.
• Älä lannistu, sinun paikkasi löytyy vielä!

Minua kiinnostaisi tietää, onko joku korkeasti koulutettu kokenut jonkin vuokratyöfirman olevan erityisen hyvä? Kommentoi aiheesta alle, jos on hyviä kokemuksia! Ja saa muutenkin kommentoida :)