Kun jää työttömäksi, yleensä ensitöiksi alkaa rumba TE-toimiston ja
oman työttömyyskassan kanssa. Ne vaativat mittavan kasan erilaisia todistuksia,
jäljennöksiä, selvityksiä ja liitteitä. Orastava paniikki tulevasta työnhausta
voi iskeä jo tässä kohtaa, mutta ensin on hoidettava toimeentuloon liittyvät
kuviot pois alta.
Väittäisin, että noin kahden kuukauden rennohkon chillailun
ja ”kattelen tässä nyt ihan rauhassa ja pidän vähän lomaa” -vaiheen jälkeen, valtaosaa alkaa päämäärättömyys kyllästyttää ja työnhaku käynnistyy kunnolla.
Jos joku tässä kohtaa erehtyy odottelemaan työtarjouksia TE-toimistolta, niin kerron
heti ettei kannata. Niitä ei kuulu, tai jos kuuluukin niin aika harvakseltaan
ja on suoranainen yllätys, jos ne sopivat omaan osaamiseesi. TE-palveluiden
tehtävänä on nykypäivänä tuottaa (nimensä mukaisesti) erilaisia palveluja,
kuten lisäkoulutusta, kursseja ja työpajoja, mutta varsinainen
työnvälitystoimisto se ei enää ole. Ainakaan meille akateemisille. (Mutta on
lisättävä, että saamani palvelu TE-toimistosta on ollut ystävällistä.
Olen myös alusta asti pitänyt selvänä, että työpaikan löytäminen on ensisijassa
minun tehtäväni.)
Perinteiset työnhakukanavat
Kaikki tietävät perinteiset työnhakukanavat: te-palvelujen
sivut (entinen mol.fi), monsterin, oikotien, duunitorin, kuntarekryn ja
valtiolle.fi:n. Näissä kaikissa on paljon ilmoitettuja työpaikkoja, ja näin
alkuvuodesta vielä normaalia enemmän. Myös kesätyöhaut on usein listattu näihin
portaaleihin.
Avoimeksi ilmoitetuissa työpaikoissa on vain se ongelma,
että niitä hakevat kaikki muutkin. Alasta ja tehtävästä riippuen yhtä paikkaa
kohti voi olla 40-200 hakijaa. Pääkaupunkiseutua lähestyttäessä hakijamäärät
nousevat ja hipovat yleensä aina 100 hakijan rajaa tai sen yli.
Yksi vaihtoehto on vuokratyöfirmat. Tunnetuimpien lisäksi löytyy erityisesti akateemisille suunnattu Academic Work. Sivusto on
mielestäni hyvin tehty ja saan yrityksestä tosi positiivisen mielikuvan, mutta
on todettava, että ympäristöalan paikkoja siellä ei ole viime aikoina liikkunut. Kaupallista ja teknistä alaa sitäkin enemmän. Ja koodareita, heiltä
eivät työt lopu. Mutta ei profiilin tekemisestä varmaan haittaakaan ole.
Sivustolle saa myös hakuvahdin kytkettyä päälle, joka auttaa kiinnostavien
paikkojen huomaamisessa.
Jos olet miettinyt, missä yrityksessä tai organisaatiossa
haluaisit olla töissä, niin heidän omilla sivuillaan on yleensä listattu avoimet
työpaikat. Itse käyn säännöllisesti vilkuilemassa esimerkiksi suurimpien
konsulttiyhtiöiden kotisivuja (usein todetakseni, että haetaan johtoportaan
tyyppejä tai huippukokeneita projektipäälliköitä). Kun yritykset ilmoittavat
avoimet paikat vain omilla sivuillaan, se karsii myös hakijamäärää vain niihin
”oikeasti kiinnostuneisiin”.
Miksei kaikkia paikkoja ilmoiteta valtakunnallisella
te-palveluiden sivustolla? Miksi tästä kaikesta on tehty työnhakijalle niin
hankalaa? Syitä on varmasti monia, mutta yksi tärkeimmistä on se, että uuden
ihmisen rekrytoiminen vie ihan hillittömästi resursseja rekrytoivalta
yritykseltä. Jos hakemuksia tulee kymmeniä tai satoja, niiden läpikäymiseen,
haastatteluun kutsumiseen, haastatteluihin (1-3 kierrosta) ja päätöksentekoon
kuluu ihan tuhottomasti työtunteja. On siis firmalle monin tavoin edullisempaa,
jos se välttyy suurelta hakemusvyöryltä ja saa vain oikeasti kiinnostuneet ja
parhaat hakijat hakemaan.
Sosiaalisen median kanavat
LinkedIn:in jobs-osiossa ilmoitetaan avoimia paikkoja, jotka
eivät välttämättä näy esim. te-palveluiden sivuilla. Tämä karsii jo hakijoita jonkin
verran, kohderyhmänä ovat LinkedIn:iin rekisteröityneet osaajat. (Jos jollekin
LinkedIn on vieras foorumi, niin se on ns. ”ammatillinen facebook”, jossa voi
kontaktoida työkavereiden, kollegoiden, opiskelukaverien tai muuten vain
kiinnostavien ihmisten kanssa.)
Myös oman yliopistojen sivuilta löytyy akateemisille
suunnattua työpaikkatarjontaa (Aarresaaren tuottama palvelu ymmärtääkseni).
Jyväskylän yliopiston työelämäpalvelujen ilmoituspalsta on itselleni
tutuin. Portaalissa liikkuu myös graduaiheita, työharjoitteluja sekä osa-aikatöitä, mutta myös ”tavallisia” työpaikkoja. Suodattimilla pääsee
hakemaan itselleen kiinnostavimmat ilmoitukset.
Twitterissä ja Facebookissa ilmoitetaan avoimista paikoista.
Kannattaa siis seurata mielenkiintoisia yrityksiä, järjestöjä ja muita
potentiaalisia työnantajia, jolloin heidän rekryilmoituksena tavoittavat sinut. Facebookissa on myös monenlaisia työnhakuryhmiä (esim. ”kesätyöt_kotikaupunkisi”)
ja sellaisen voi perustaa itsekin, kuten minä tein. Meillä on opiskelukavereiden
kesken pieni ryhmä, jossa vinkkailemme avoimista paikoista ja juttelemme
kaikesta työnhaun teemoihin liittyvästä, esim. tunteita kuumentavista
rekryprosessikokemuksista. Vertaistuki on aina paikallaan!
Facebookin kanssa toimiessa on hyvä muistaa, että ohjelman taustalla pyörii varmasti useita eri algoritmejä optimoimassa juuri sinulle sopivia uutisia. Eli kaikkea mitä seuraamissasi yhteisöissä tapahtuu, ei todellakaan näytetä seinälläsi. Kannattaa siis vierailla seuraamiesi yritysten sivuilla säännöllisesti, jos haluat varmistua, että saat kiinnostavat uutiset ajallaan etkä kolmen viikon päästä.
Facebookista löytyy naisille (omasta mielestäni) aivan ihana
voimautumisryhmä nimeltä Ompeluseura. Ryhmässä käydään työ- ja urakeskusteluja
ja jaetaan työpaikkavinkkejä. Siellä on yli 13 000 jäsentä ja keskustelu on
tosi vilkasta, positiivishenkistä ja kannustavaa. Pelkkä keskustelujen seuraaminenkin
antaa jo paljon ja tsemppaa eteenpäin työ- ja ura-asioissa.
Yksi kiinnostavimmista uutuuksia työnhakukanavien
kategoriassa on PIIK. Siellä osaaja (työnhakija) ja työnantajat etsivät
anonyymisti tarpeisiinsa sopivaa vastinkappaletta. Vähän kuin työnhaun tinder
:) Olennaisinta työnhakijalle on osata tiivistää oma osaaminen ja taidot
annettujen kysymysten avulla (jotka ovat muuten tosi hyviä, laittavat todella pohtimaan!). Kun profiili on valmis, ohjelma ehdottaa työnhakijalle
järjestelmästä löytyviä paikkoja. Työnantajat taas voivat käydä kurkistelemassa
osaajien taitoja, saamatta kuitenkaan tietää nimeä, sukupuolta tai muitakaan
henkilötietoja. Profiilin luominen oli tosi helppoa ja arvostan vaivalla
tehtyjä kysymysosioita. On tosi tärkeää pysytä
kiteyttämään lyhyesti oma osaaminen, omat taidot, mitä arvostan työssä, mikä
minua motivoi, mitä saavutuksia minulla on ja mitä toivon esim. johtamiselta ja
työpaikan kulttuurilta. Palvelu on vielä uusi ja työnantajia sekä työpaikkoja on tarjolla vähemmäkseen, mutta odotan että tulevaisuudessa PIIK lähtee oikein kunnolla nousuun!
Ulkomaille
Jos olet valmis lähtemään ulkomaille, niin ulkoasiainministeriön
sivuilta voi tsekkailla kansainvälisiä uramahdollisuuksia. Tarjolla on esim.
erilaisia junior-tason tehtäviä (JPO Junior Professional Officer), korkeakouluharjoitteluja,
sekä muita kv-tehtäviä esim. ulkoasiainhallinnossa. Taitovaatimukset
vaihtelevat tehtävän mukaan ja ne on aina kerrottu kussakin tehtävässä
erikseen. Kansainvälisten järjestöjen omilta sivuilta (esim. YK:n kymmenet
alajärjestöt, kv-kehityspankit, EU, WWF, CERN, jne.) löytyy myös avoimia
tehtäviä, ja näitä järjestöjä on kivasti listattu Ulkoasiainministeriön
nettisivuilla.
Yhden harjoitteluohjelman hakupaperit täyttäneenä voin vinkata, että kannattaa varata hyvin aikaa lomakkeiden täyttämiseen. Kun täytettävänä on kahdeksan sivua kysymyksiä, joista moneen joudut todella tekemään taustaselvityksiä, ei kannata jättää ihan viimeiseen iltaan. Sain myös todella hyvää palvelua ministeriöstä, kun yhteyshenkilönä ollut mies soitti minulle eräänä iltana puoli seitsemältä vastatakseen esittämiini kysymyksiin. Hänestä oli ihan ok puhua työasioista siihen aikaan (kun asiaa varovasti kysyin puhelun aluksi), sillä työpäivät ovat kuulemma kiireisiä.
Ulkomaisia työpaikkoja voi etsiä myös EURES-portaalista, ja maailma.net -sivulta. Ulkomailla työskenteleviltä/ tai siellä
olleilta tutuilta kannattaa myös kysyä, mitä kanavia käyttäen saisi tietää kohdemaan työpaikoista. Jos jokin maa on erityisen lähellä
sydäntäsi, niin uskoisin että maassa asuvilla suomalaisilla on vähintään
jonkinlainen facebook-yhteisö, jonka kautta voisi lähteä asiassa etenemään.
Puhtaasti työikäisen väestön ulkomaille suuntautumiseen en
ole löytänyt mitään varteenotettavaa ohjelmaa, joka auttaisi käytännön asioissa
ja työpaikan löytymisessä. Asia olisi toinen jos valmistumisesta olisi aikaa alle
kaksi vuotta, tai olisin työsuhteessa, jolloin voisi harkita ns. työvaihtoa.
Vapaaehtoistöihin voi lähteä esim. Allianssin nuorisovaihto-ohjelman kautta tai
Fullbright stipendillä. Sääli vain, että näillä töillä on hankala maksaa
opintolainaa takaisin. Eräs kiinnostava pohjoinen mahdollisuus on ollut
mielessä, nimittäin Islanti. Siellä on melkeinpä työvoimapulaa, ja jos ei ole
ronkeli työtehtävien suhteen, niin sinne voisi olla mahdollisuuksia lähteä.
Piilotyöpaikat, Tarvetyöpaikat
Sitten ovat ne paljon puhutut piilotyöpaikat. Tosin en aio
käyttää piilotyöpaikka -termiä, vaan sanaa tarvetyöpaikka. Tämän olen oppinut
Kumouksen työnhakukurssilla ja
mielestäni se on kuuluttamisen arvoinen ajattelutavan muutos! (Kurssin on ollut
muuten todella hyvä, voin lämpimästi suositella😊)
Tarvetyöpaikat löytyvät eri metodeilla kuin avoimeksi
ilmoitetut paikat, mutta en pidä tehtävää kuitenkaan mahdottomana. Olen
suuntaamassa omaa työnhakuani nyt entistä enemmän kohti näitä yritysten ja
organisaatioiden vaiettuja tarpeita, ja myönnän että tuntuu aika
hermostuttavalta jättää ilmoituspaikkojen haku vähemmälle huomiolle. Lupaan
raportoida, kuinka tässä vielä käy!
Jotta aiheessa pääsee alkuun ja saa ideaa siitä, mihin
organisaatioon olisi kiva työllistyä, kannattaa pohtia omia kiinnostuksen
kohteitaan, omia arvojaan ja toiveitaan työpaikan suhteen. Itse olen tehnyt
tätä pikkuhiljaa ja paljolti yritysten brändeihin ja omiin mielikuviini nojaten.
(Myös PIIK-profiilin teko on tähän oiva työkalu!) Olen miettinyt, olenko kovin naiivi
jos luotan mielikuviin, jotka saan yrityksen nettisivuilta (esim. nuorekas,
innostunut, korostaa vihreitä arvoja, uusi tekniikka hallussa, hyödyntää sosiaalisen
median kanavia viestinnässä), mutta olen päättänyt, että en ole. Eivät ne
mielikuvat varmaan tyhjästä synny, voin tehdä rauhassa tiedusteluja ko.
yrityksen suuntaan ja olen myös vapaa muuttamaan mielipidettäni
tulevaisuudessa.
Olen lähestynyt kiinnostavia tahoja yleensä puhelimitse.
Vaikka soittaminen on jännittävää, olen sitä mieltä että siinä saa ihmisestä
hieman paremman kuvan, kun kuulee edes äänen ja puhetyylin. Jos en saa useista
yrityksistä huolimatta ketään kiinni, saatan kysyä sähköpostilla sopivaa soittoaikaa.
Uutta ja tuntematonta yritystä lähestyessä täytyy selvittää
faktoja taustalle. Mitä yritys tekee/tuottaa, minkä kokoinen se on ja mihin
tehtäviin kuvittelisit itsesi sinne sopivan. On myös ihan ok ehdottaa itseäsi
sellaiseen tehtävään tai toimenkuvaan, jota yrityksestä/organisaatiosta ei
valmiiksi löydy. Tällöin voit paremmin perustella, miten esim. lisäät yrityksen
arvoa etkä pelkästään palkkakuluja: sinulla on tarjota jotain, mitä heillä ei
vielä ole ja minkä saadessaan heidän toimintansa parantuisi nykyisestä. Näiden
ehdotuksien tekeminen ja tarpeiden huomaaminen vaatii aika perusteellista
salapoliisityötä, jossa on hyvä hyödyntää myös omia verkostojaan.
Toivon, että tämä teksti auttaisi mahdollisimman monia suuntaamaan omaa työnhakuaan kohti uusia väyliä. Nyrkkisääntönä ja loppukaneettina voisin sanoa vielä seuraavaa:
- Jätä avoimeksi ilmoitettujen paikkojen haku vähemmälle. Hae vain, jos on oikeasti sopiva tehtävä ja kiinnostava työpaikka. Muuten käytät omaa aikaasi turhaan.
- Älä mene sieltä mistä aita on matalin, eli sinkoa mahdollisimman paljon samankaltaisia hakemuksia, vaikka se numeroina tarkasteltuna vaikuttaisi aktiiviselta toiminnalta. Käytä aikaa ja vaivaa tehdäksesi taustaselvityksiä sekä kohdetyönantajasta että omista toiveistasi.
- Älä hae paikkaa, jos ilmoitus on huono tai puutteellinen (esim. valtavat vaatimukset työntekijälle, mutta työnantajasta ei kerrota mitään). Tai vähintään soita ja kysy lisätietoja.
- Uskalla lähestyä organisaatioita, vaikka heillä ei olekaan paikkaa ilmoitettu olevan auki.
- Soittele perään, kysy prosessin etenemisestä ja aikataulutuksesta.
- Älä lannistu, sinun paikkasi löytyy vielä!
Olipa kattava kirjoitus ja hyviä uusia vinkkejä, kiitos paljon!
VastaaPoistaLöysin blogisi vasta pari päivää sitten (Kumouksen postauksen kautta), mutta vaikuttaa sen verran kiinnostavalta, että pitää jäädä seuraamaan! Onneksi löytyi myös vanhempia tekstejä luettavaksi.
Kiitos kommentistasi Anne! Olen koittanut kerätä tänne pikkuhiljaa omia kokemuksia työnhakuun liittyen ja jakaa tietoa, jotta muut pääsisivät jouhevammin eteenpäin :) Kiva että löysit uusia vinkkejä, pidän peukkuja että niiden kautta löydät uuden ja kiinnostavan työn!
VastaaPoista