Ensitapaaminen

Me milleniaalit, Y-sukupolvi, 1980-luvun lapset olemme hyvin koulutettuja, ajattelevia, innovatiivisia, fiksuja ja osaavia: Suomen tulevaisuuden toivoja ja tekijöitä. Kuten nuoriso aina. Kun on viettänyt 19 vuotta elämästään eri oppilaitoksissa, saanut kypsyä tiedeyhteisössä, saavuttanut henkilökohtaisen saturaatiopisteen ja halunnut lopulta lähteä lentoon, sitä odottaa maailmalta mahdollisuuksia joihin tarttua.

Esimerkiksi työpaikkaa, jossa saisi laittaa kaiken osaamisensa ja innostuksensa peliin. Missä sinä siis olet? Minä kun olen täällä, valmiimpana ja innokkaampana kuin koskaan. Opintojeni lisäksi olen ehtinyt jo tehdä töitäkin, nähdä erilaisia organisaatioita, työyhteisöjä ja johtamistapoja. Suuresta motivaatiostani huolimatta joudun käyttämään päiväni työn etsimiseen, hakemusten lähettämiseen, harmaiden hiuksien kasvattamiseen, turhautumiseen, innostumiseen ja haaveiluun.

Minua kiinnostavat monet asiat, ja innostun helposti kaikesta uudesta. Sain opiskella juuri sitä alaa mitä halusinkin ja pääsin erikoistumaan juuri niihin kysymyksiin, jotka minua eniten kiinnostivat. Ympäristötiede on antanut kattavan kuvan maapallomme tilasta ja herättänyt paljon ajatuksia siitä, mitä mahdollisuuksia meillä on elää täällä luonnon reunaehtoja kunnioittaen. Minua kiehtoo erityisesti ympäristön ja yhteiskunnan leikkauspisteet; ne rajapinnat joissa käydään välillä ankariakin taistoja.

Monet urallaan pitkälle ehtineet sedät ja tädit ovat toistuvasti osoittaneet minulle ymmärrystään. Ystävistäni puhumattakaan. Olen saanut valtavasti rohkaisevia sanoja ja tsemppausta. Omista urahaaveista ja etenemisen janosta kertoessaan saa aitoa kannustusta. ”On tärkeää, että sen uran pääsee myös aloittamaan, kaikki ovat alussa joskus”. Voi kun sanoista päästäisiin vielä tekoihin!

Tämä blogi on perustettu työnhakuani varten, mutta aiheesta rönsyilevän kirjoittajansa ansiosta se varmasti tulee kattamaan paljon muitakin aihepiirejä, esimerkiksi kulttuuria eri muodoissa. Lähtökohtaiset tavoitteet ovat kuitenkin ammatillisia ja siinä koitan pysyä edes hetken. Odotan sitä päivää, kun saan muuttaa sisällön nuoren naisen työelämäkokemuksiksi maailmanpelastuksen saralla!

Tervetuloa mukaan lukemaan :)